Yksi maailman kauneimmista... 

Tästä blogini alkoi ja tähän se myös päättyy. Tuntuu kuin yksi aikakausi olisi päättynyt.

Se aika käsitteli lähinnä surua vanhempien kuolemasta sekä eroa omista lapsista heidän muuttaessaan omaan elämäänsä, pois kotoa.

Se kaikki tapahtui yhden vuoden sisällä, se ei ollut todellakaan helppoa!

The inevitable passing of time.

Mutta elämä jatkuu.

Kiitos kaikille blogiystäville!

(Tevye)
"Is this the little girl I carried?
Is this the little boy at play?

(Golde)
I don't remember growing older
When did they?

(Tevye)
When did she get to be a beauty?
When did he grow to be so tall?

(Golde)
Wasn't it yesterday
When they were small?

(Men)
Sunrise, sunset
Sunrise, sunset
Swiftly flow the days
:,:Seedlings turn overnight to sunflowers
Blossoming even as we gaze:,:

(Women)
Sunrise, sunset
Sunrise, sunset
Swiftly fly the years
One season following another
Laden with happiness and tears

(Tevye)
What words of wisdom can I give them?
How can I help to ease their way?

(Golde)
Now they must learn from one another
Day by day

(Perchik)
They look so natural together

(Hodel)
Just like two newlyweds should be

(Perchik & Hodel)
Is there a canopy in store for me?

(All)
Sunrise, sunset
Sunrise, sunset
Swiftly fly the years
:,:One season following another
Laden with happiness and tears:,:"

Äiti harrasti valokuvaamista, hän teki valokuvista tarinoita, vuosien ja vuosikymmenten mittaisia. Valtava määrä albumeita. Hän liitti niihin myös lehtileikkeitä, runoja ym. Seuraavassa teksti jonka hän on liittänyt minun perhealbumini takakanteen...

"Usein sitä ennen ajatteli että jos olisi ollut toisin jo lapsuudesta alkaen. Jo syntymässä. Jo ennen syntymää.

Vaan olisiko mikään paremmin? Olisin eri ihminen. Elänyt eri elämän. En olisikaan tämä. Minä.

En istuisi nyt tässä auringon hyväiltävänä. Kädessä tämä kukka. Pieni ihme maailmankokoinen. En osaisi sitä ihastella. En rakastaa tätä hetkeä."

-Maaria Leinonen-

Kävin naapurini kanssa loistavassa kesäteatteriesityksessä Miinan Montussa. Täytyy sanoa että oli pistämätön suoritus päähenkilöltä. Hyviä olivat kyllä kaikki muutkin! Esityksen oli ohjannut näyttelijä ja ohjaaja Marko Hyvönen. Olen nähnyt saman pätkän KUT:n eli Keski-Uudenmaan Teatterin esittämänä Tuusulassa. Simpauttajaa silloin esitti Pertsa Koivula, jonka vauhdikkaasta tulkinnasta Jyrki Ylätalo ei jäänyt pätkääkään huonommaksi! Hän taisi pikkuisen simpauttaa minutkin... ; ) Ja minullahan tuli taas tietenkin tippa linssiin oikein kunnolla siinä lopun lauluesityksen aikana. Se on aina niin mahtavaa kun esiintyjät haluavat antaa kaikkensa. Koskettavaa on myös aina se iloisuus joka heistä huokuu... En voi muuta kuin ihastella!

Kuuno (Pentti Pullinen), Julia ja Simpauttaja (Jyrki Ylätalo)

Julia (Iiris Mäenpää)

Juuli Juuli minkä teit...

Otto (Sami Talikka) syyttömänä tuomittu

"Jos en halua sitä mitä sinä haluat, yritä olla kertomatta minulle, että minun haluni on väärä.

Tai jos uskon toisin kuin sinä, odota edes hetki ennen kuin korjaat näkemyksiäni.

Tai jos minun tunteeni on pienempi kuin sinun, tai suurempi, kun olosuhteet ovat samat, yritä olla pyytämättä, että kokisin vahvemmin tai heikommin.

Tai jos toimin niin kuin sinä itse suunnittelisit oman toimintasi, tai jos toimin toisin, anna minun olla.

Edes pieneksi hetkeksi en pyydä sinua ymmärtämään minua. Sen aika on vasta sitten, kun lakkaat yrittämästä muuttaa minua itsesi kopioksi.

Saatan olla puolisosi, vanhempasi, lapsesi, ystäväsi tai työtoverisi. Jos sinä sallit minulle yhdenkin haluni, tunteeni, uskomukseni, tai tekoni, sinä avaudut itsellesi, niin että jonakin päivänä nämä minun kummallisuuteni eivät näytäkään niin vääriltä. Ne saattaisivat lopulta näyttää sinusta oikeilta - minulle.

Minun sietämiseni on ensimmäinen askel minun ymmärtämisessäni. Ei niin, että pitäisit minun teitäni oikeina sinulle, vaan että et enää ärsyynny etkä pety minuun minun näennäisen merkillisyyteni tähden.

Ja ymmärtäessäsi minua, sinä saattaisit päätyä arvostamaan minun erilaisuuttani, ja sen sijaan että yrittäisit muuttaa minua, haluaisitkin säilyttää erilaisuudet ja jopa hoitaa niitä."

-kirjoittaja ?-

On kurjaa elää yksin. On kurjaa kun ei ole ihmistä jolle olisin tärkeä ja se ainoa. Ei tässä yhteydessä nyt puhuta lapsista! Puhun miehestä, miehen ihailusta minua kohtaan tai ainakin kiintymyksestä ja sen osoittamisesta.Ei tähän kannata kenenkään sanoa, että onhan sinulla hyvä ihminen ystäviä ja lapset ja ajattele, joillakin ei ole sitäkään! Ei se ole sama.

Kukaan ei rakasta minua naisena, ei ole koskaan rakastanut, luulen. Tai ne miehet jotka ovat rakasta - tu - neet, eivät ole osanneet näyttää sitä. Tai sitten on ollut sellaisia yli-innokkaita jotka ovat palvoneet minua, mutta minä en ole tuntenut heitä kohtaan mitään...

Jos tietäisin että jossakin on ihminen joka kaipaa minua, odottaa ehkä tapaamistani, soittaisi joskus ...se olisi jo yltäkylläistä... antaisin vaikka mitä... pitäisin huolta itsestäni, jättäisin pois turhat ruoka- ja viiniannokset. Nousisin aamulla onnellisena vain siinä tietoisuudessa että minua joku ajattelee. Tosiasiassa tunnen oloni synkäksi ja yksinäiseksi, erityisesti aamuisin. Siksi haluankin nukkua pitkään, nukkua päivää pidemmälle, iltapäivään. Sitten vähän helpottaa. Miksi nousisin aiemmin?

Siksi myös valvon myöhään, toiset ovat jo menneet nukkumaan, valot sammuneet. He nukkuvat vierekkäin, he haluavat pitää toisistaan huolta. Minulla ei ole ketään joka välittäisi vaikka valvon aamukuuteen, ei ketään joka sanoisi -tuu jo.

Ihminen tarvitsee toista ihmistä, aikuista toveria. Se on tutkittu totuus. Mulle se on ollut selvää kauan jo ihan tutkimattakin. Mutta onpahan nyt ihan tieteellistä näyttöäkin asiasta. On hirveää kun kukaan ei rakasta minua naisena. Tuntuu kuin elämäni olisi mennyt hukkaan.

Säästyisinpä kyynisyydeltä ja katkeruudelta elämää kohtaan.

"Äidit menevät pois meidän luotamme hiljaa,
varpaillaan,
me nukumme kylläisinä,
rauhallisesti,
emmekä huomaa tätä pelottavaa hetkeä.
He eivät lähde äkkiä,
he menevät hitaasti, oudosti,
lyhyin askelin pitkin vuosien askelmia.
Hermostuneina
me jonakin vuonna muistamme syntymäpäivät,
järjestämme heille juhlat,
mutta tämä myöhästynyt intomme
ei pelasta heidän sielujaan
eikä meidän sielujamme;
he etääntyvät,
etääntymistään etääntyvät.
Heräten unesta
ojennamme kätemme
heidän jälkeensä,
mutta ne osuvat ilmaan,
ilmaan on kasvanut lasista seinä;
on tullut se hetki,
kyyneleet salaten me katsomme:
hiljaisina
karuina rivistöinä
äidit kulkevat pois meidän luotamme."


-Jevgeni Jevtušenko-

Tämä aihe ei oikein sovi yksiin tuon edellisen postauksen kanssa, mutta kun on se niin korvaamatonta että on hyviä ystäviä, jotka tuntevat minut läpikotaisin. Yhden heistä tapaan huomenna. Lähden Keirun kanssa taas Keski-Suomeen viettämään kesäistä musiikillista viikonloppua sinne kokoontuvien tuttujen kanssa, K:n mökille, punaiselle tuvalle aittoineen ja saunoineen. Meillä on oikein ammattipianisti porukassa! Kitarallekin löytyy soittajia. Muutamia vuosia sitten siellä oli kokonainen bändi... ajat muuttuvat.  Viivyn siellä sunnuntaihin asti. Tämä oli sovittu jo kauan sitten - en ymmärrä vain miksi välillä iskee tuo hirveä huonommuudentunne joka ilmeni tuossa edellisessä tekstissä.

Toisen ystäväni R:n kanssa jutustelin äsken pitkään puhelimessa. Hänellä on oikein merkkipäivä syyskuun alussa. Sen kunniaksi teemme junareissun Ouluun ja vietämme siellä kolme päivää. R asuu Hämeenlinnassa joten häntä myös tapaan melko usein. Keiru pääsee taas tyttären luo hoitoon Hkiin. Oulu on meille molemmille mieluisa kohde, sillä itse en ole oikein koskaan kunnolla poikennut sinne vaikka muuten pohjoisessa reissaankin. Ystäväni taas on viettänyt siellä suuren osan lapsuudestaan hänen vanhempiensa muutettua evakkoina Karjalasta Ouluun. Minusta on mukava mennä katsomaan hänen lapsuutensa maisemia ja lapsuudenkotia.

Olen tehoton, huono, ulkopuolinen. Minulle ei luoteta asioita. Ei ole oikein koskaan luotettu, siis annettu tehtäväksi. Se asia on seurannut minua lapsuudesta tähän asti.  Olenko aina ollut erilainen kuin muut? Nukuin aina sisaruksiani myöhempään, myöhästyin aina koulusta, olin hidas, kävelin `unissani`. Miksi viime päivinä naapurikaan ei luottanut minulle postin noutamista laatikosta muutamaksi päiväksi, vaan sille toiselle, joka käy säännöllisesti työssä ja kahdessakin? Miksi hän sai nyt kukan kiitokseksi postilaatikon kulmaan? Työ palkitaan. Ja ahkeruus. Minä en ole ahkera, mitä minä oikein olen?

"Olet tyhjä taulu vasta,
aivan lapsi vielä
kaikki vasta tulossa
mikä jättää jälkensä.
Aivan joka päivä
kaikki mitä näet
pienet kuopat tiellä
ja jyrkät ylämäet.
Leiki lapsi vielä
kun vain leikkiä saat
ehdit kyllä vielä tietää kaikki maailman maat.

Jokaisesta elämästä voi tulla runo
voi tulla runo, romaani tai laulu.
Muttu nuku nyt kun olet vielä tyhjä taulu.
Mutta nuku nyt kun olet vielä tyhjä taulu.

 

Kuin niityn takiaiset
villapaitaan tarttuu,
kaikki kokemukset
sun sielussasi karttuu.
Elämäsi öinä,
tulevina päivinä
sun polkusi näyttää
kuinka sinusta tulee sinä.
Olet aivan lapsi vielä
tyhjä taulu vasta
voin vain koittaa estää sua hukkaan joutumasta.

Jokaisesta elämästä voi tulla runo
voi tulla runo, romaani tai laulu.
Mutta nuku nyt kun olet vielä tyhjä taulu.
Mutta nuku nyt kun olet vielä tyhjä taulu."

-Suurlähettiläät-

Etsin tämän kun kuulin tangotulkinnan tästä Seinäjoen karsinnoissa. Tango on ihan liian mahtipontinen tyyli tähän kappaleeseen, paatoksellinen ja etten sanois suorastaan synti tämän laulun ollessa kyseessä... Onneksi Juicen ei tarvinnut koskaan kuulla että tämä jonain päivänä väännetään tangoksi. Samuli Edelmann tulkitsee mielestäni  kauniisti, mutta tietenkin ylivoimaisesti koskettavin tämä on Juicen itsensä laulamana!

Seuraan musiikkia paljon, myös Tangokisoja ja esim. Kesäillan valssia... Kaikenlaiset musiikkiohjelmat ovat mulle mieluisia. Siis kaikki kunnia tangolle, jossa löytyy todellisia helmiä lukematon määrä. Levyarkistoissani on myös Olavi Virtaa, Unto Monosta, Reijo Taipaletta jne...

Tänä iltana tuleekin Kesäillan tango, ja huomenna Tangofinaali. Minusta on muuten vähän epäreilua että vain yksi voittaja valitaan tänä vuonna. Taso on todella kova, kuka sen määrittää kuka heistä on paras... tai... ehkä on hyvä puolittaa tuo kuninkaallisten määrä, kyllä me yhdelläkin pärjätään per vuosi! Itse äänestäisin nuorta Amadeus Lundbergia tai suloista Eerika Grönlundia.

Ja Juiceen: 

 http://www.youtube.com/watch?v=xof1SpD0VmI.....

Maailman kyliin mä väsyin,
ota syliin
Sun kätes otsaani viilentää
Sano jotain näin
katveessa sotain
niin pääsen lähemmäksi elämää

Naura vähän ja painaudu tähän, kun ihollamme on hämärää
Oot niin avoin
sä miljoonin tavoin
Mua kiskot lähemmäksi elämää

Ota viini ja juo se on elämä mun
Anna ruumiisi tuo niin mä rauhoitun
Luodut emme me olleet toisillemme,
me kaiken loimme, loimme elämää

Ota viini ja juo se on elämä mun
Anna ruumiisi tuo niin mä rauhoitun
Pääsen sisään näin voimaani lisään
näin liikun lähemmäksi elämää

Kyynel valuu ja taas alkaa paluu
on tämä kaikki hyvin tärkeää
Vaivun uneen mun näät rauhoittuneen
näin ollen lähempänä elämää.

-säv. san. Juice Leskinen-

Kesä yhdessä

Sinä olet aurinko
minä olen kuu
sinun valosi lämpöinen minusta heijastuu
tämän kesän päivät ja yöt me taivaita
matkataan
ja joka hetki yhä enemmän toisiimme uskotaan
kun sinuun sukellan et hukuta minua
kun lennät korkealla en kadota sinua
kaikki taiat kesäyön me yhdessä todistetaan ja
joka hetki yhä syvemmin toisimme kietoudutaan.

 
:,:Kesä yhdessä katsellaan nämä hetket taivaissa leijaillaan
kauaksi katoaa kaikki muu kun
kun aurinko paistaa niin loistaa kuu
ja kaksi kiertolaista rakastuu:,:

Tämä hehkuva maa jonka Aurinko lämmittää
sen lempeä kuutamo aina yöksi viilentää
nämä kesän päivät ja yöt ovat meidän tarinaa
ja joka hetki yhä enemmän toisiimme rakastutaan

:,:Kesä yhdessä..:,:

Kaunis sinitaivas valkopilvineen tai yön tumma vaippa
kaikkine tähtineen
taikovat unelmia joihin yhdessä kurkotetaan
salaisimpiin satuihin sinun kanssasi sukelletaan

:,:Kesä yhdessä katsellaan nämä hetket taivaissa leijaillaan
kauaksi katoaa kaikki muu kun
kun aurinko paistaa niin loistaa kuu
ja kaksi kiertolaista rakastuu:,:

-Anna Eriksson-

Juhannuskokko

"Meill' on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi.

 Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähipuutkin punervoi.

 Ja me muistain sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa,

 kun laulumme yön yli kiirii ja kun hongat huminoi.

 Tuli leiskuen nuolevi puuta, hämy verhoo metsän, maan.

 Jutut kuulemme, huudot, ei muuta, sydän syttyy tuntemaan..."

                                                     - Puolalainen nuotiolaulu -

http://www.youtube.com/watch?v=VattFLDN9wo

Oi, lennä, lennä pääskynen, tuo riemu rintaan ihmisten,
ja kanna tuuli kaipauksein iltapilvellen!
Oi, paista päivä lämpöinen, suo lahjojas maan lapsillen!
Yö tumma, soita tuuditellen päivä unehen!

Katse kun sammuupi auringon, kaipuu jää jälkeensä lohduton.
Kasteessa nurmikko kimmeltää, leinikön lehdelle kyynel jää.

Kuusiston helmasta helkähtää rastasten laulu ja tervehtää
paistetta päivän, mi kiiruhtaa levolle metsien, merten taa.

:,: Pääsky, sirkkunen olla soisin, pilven myötä karkeloisin
yli vuorien, alitse auringon, taivaan rantojen taa:,:

Iltahämy maita varjoo, satakieli vaikenee.
Metsä, maa levon saa, tuuli uinahtaa.
Matkamiehen askel sammuu suviöisen sumun taa.
Oksallansa lintu rauhan saa.

Minne kulki, mistä lähti, minne asti ennättää?
Kuka ties, matkamies puolitiehen jää.
Taivahalla iltatähti anna suunta, näytä tie,
mistä polku matkamiehen vie.

Kuulen iltakellon yli niityn, pellon.
Ääni kauas kantaa sinivettä, rantaa.
Elo parhain, halvin, kuni kaiku malmin
täällä hetken helkkää mitä jälkeen jää?

Ilo sentään olla suvivainiolla
kesäpääskyn lailla huolta, tuskaa vailla,
punertaissa päivän alla pilven häivän
hämyn langetessa, yö kun ennättää.

-säv. Oskar Merikanto san. Antti Jussila-

Siellä on viileää, pohjoisessa. Pesen pyykkiä ja pakkailen tavaroita reissuun. Pitää käydä aamulla apteekin kautta hakemassa keirulle (nyt viimeistään..!) punkkipanta. Se on aika kallis mutta kannattava hankinta. Tuo minun koirani on aika tottunut sääskiin, onneksi, mutta kyllä se panta ainakin estää punkkien hyökkäykset =) ja suojaa vähän niiltä itikoiltakin. Sisätiloissa käytän yöllä sellaista pistorasiaan laitettavaa karkotinta. Ja sitten vaan paljon offia päivisin ja anorakki päälle.

Täällä kesä on tuuheimmillaan - siellä luonto on vielä puhkeamassa valoon. Yhtenä juhannuksena olin lasten kanssa Enontekiöllä, jossa vaivaiskoivun lehdet olivat vielä aivan pienellä hiirenkorvalla. Sekin on semmoinen elämys että se täytyy itse kokea, meillähän se kesä tulee niin monessa kerroksessa... 

Juhannusruusut ovat niin kauniita juuri nyt, osa kukkii ja osa on nupuilla. Viime yönä kunnon ukkospuuska raikasti ilmaa.

Minun pitää malttaa nukkua siellä määränpäässä tarpeeksi, muuten iskee paha väsy. 11-12 tuntia vuorokaudessa on minulla unentarve eikä siinä välissä pienet nokosetkaan ole pahitteeksi. Alan pikkuhiljaa oppia tuntemaan itseni, onneksi. Tai sanoisko tulemaan sinuiksi `ominaisuuksieni`kanssa.

Nyt pitää valmistautua nukkumaan, sitä ennen vain vielä suihkussa käyn. Keiru nukkuu jo. Veli uhkasi tulla huomisaamuna kello 8 ja sen se tekeekin. Pitää ehtiä huomisiltana vielä siivota mökki siellä perillä ennen maatapanoa!

Huomisiltana olen vain 60 kilometrin päässä Rovaniemestä, ihanaa! Sanoin aina äidille että mikset synnyttänyt minnuu Rovaniemellä Helsingin sijaan kun kerran pohjoisessa kotikin oli. Ehkä se luotti enemmän Helsingin synnytyssairaaloihin.

Niin, otsikko kertookin tämän päivän mukavimman asian =)) Tänään on veljen syntymäpäivä, vaan hän ehätti soittaa mulle ennenkuin minä hänelle. Hän soitti kysyäkseen olenko lähdössä pohjoiseen kun tiesi minun sitä kaavailleen.

Päätimme että lähdemme maanantaina yhdessä ja hänen vaimonsa tulee pari päivää myöhemmin kun töiltään pääsee. Yhteinen ajomatka 800km, siitä tulee mukavaa, puheenaiheet kun ei veljen kanssa lopu koskaan - ei tosin siskonkaan...! Keiru lähtee tietysti mukaan.

Nyt laitan väriä hiuksiin, pitkästä aikaa, tummanruskeaa. Leikkautin itselleni wanhan hyvän polkkatukan, helpoksi havaitun.

Huomenna menen käymään ystävän kanssa Iittalassa vuosittaisessa naivistisen taiteen näyttelyssä... 

 

 

Kävin taas feissarissa, siis facebookissa, ja totesin jälleen että ihmisten elämä on hyvin työorientoitunutta... Jotkut pitävät facebookkia melkein kuin työvuorolistana tai ainakin paikkana jossa voi ainakin vaivihkaa sivulauseessa mainita perheen ja työn menestyksestä.

Se satuttaa. He tietävät milloin on "laskettu aika" eläkkeelle ja olettavat että niin se elämä menee. Olen kateellinen. Tiedän että heillekin voi tulla esteitä tielle, mutta kun oon joskus niin katkera ja surullinen siitä että piti hypätä pois kelkasta aivan liian aikaisin.

Miksi työ on kaikki, miksi ihminen määritellään sen mukaan? Kategorioissani ei ole edes sanaa `työ`... Olkoon niin.

Löysin Prismasta ihanat mustat kangastossut, ois ollut ihan kiva muun värisenäkin, joka tapauksessa tuovat mieleeni 80-luvun samettiset "kiinantossut"... ai kun niitä rakastin. Paras väri oli silloin mielestäni purppuran- tai roosanpunainen, sellaisia olikin vaikein löytää joten oli pakko tyytyä mustiin tai tummansinisiin...

Joka tapauksessa kun sain ensin vain yhdet, ja hyväksi havaitsin, niin hain eilen vielä toisenkin parin kun niitä oli tullut lisää. Olen aina kulkenut matalissa kengissä, kesät talvet, en voi muuta kuvitella!

Alkaa tulla valitettavasti vaan sellainen vaihe, että nilkat ja jalkapohjat kipeytyvät noin matalissa tossuissa, mutta mitäpä ei nainen kestäisi - ainakin ne ovat mitä suloisimmat ja kätevimmät vaikkapa kesäisissä tanssikarkeloissa - sellaistakin saattaa olla luvassa!

Anne lähetti tunnustuksen, kiitos!

Lisäksi sain haasteen kertoa minulle tärkeistä kirjoista...

Voi miten kauniita päiviä onkaan ollut... tänäänkin tosissaan hikoilin ja koirakin läähätti kuumissaan. Onneksi tulee mukava läpiveto kun avaa keittiön ja olohuoneen ikkunat. Koira tykkää makoilla pitkät ajat pihalla "narun päässä" tarkkailemassa lähinnä kissoja. Kyllä kissa saa kyytiä jos keiru on vapaana, mutta toisaalta luojan kiitos sillä on vielä silmät päässä!

Sain inspiraation pestä pyykkiä, lakanoita. Ne kuivuivat hetkessä pihalla vielä iltasella sopivassa tuulessa.

Omenapuut ovat osittain nupulla ja kukkivatkin jotkut, valkoinen sireeni on puhkeamassa kauneimpaan kukkaansa. Öisin on pidettävä ikkunaa auki, alkaa olla jo sen verran lämmintä.

Avoimesta ikkunasta kuuluu lehtien kahinaa, koivun ja vaahteroiden, hämärtyvässä illassa. Tehtaan piippu on jäänyt piiloon vihreyden taakse. Kaikki on vielä niin hentoa ja uutta, uudessa keväässä ja hiljalleen avautuvassa kesässä. Auringonlasku kajastaa taivaanrannassa ja tummempia pilviä ilmestyy hiljalleen taivaalle. Huomiseksi on luvattu sadetta.

Sisko tulee huomenna lomaselle Suomeen, illalla. poika tuo hänet kentältä. On aivan mahtavaa kun saamme viettää useamman päivän yhdessä. Kerrankin täällä taitaa olla kunnon kesäsäät vastassa! Että tervetuloa vaan, täällä ootellaan...