|
|||
 |
|
||
|
08.02.2008 - 14:59
Minulla oli isä, mutta ei kuitenkaan ollut. Hän kuoli tasan vuosi sitten 78-vuotiaana. Äitini ja isäni erosivat minun ollessa puolivuotias. Äiti ei koskaan mennyt uudestaan naimisiin. Äiti oli ammatiltaan opettaja ja asuimme pienillä paikkakunnilla. Äiti oli kotoisin etelästä ja isä pohjoisesta. Olin 6-vuotias kun muutimme etelään. Olen meistä kolmesta nuorin. Äiti oli melko ankara, vaikkakin hyvä kasvattaja, ja isän pehmentävä vaikutus olisi ehkä tehnyt hyvää. Silloin. Tapasin isäni ensimmäisen kerran 15-vuotiaana, ja myöhemmin, vasta ollessani kolmikymppinen ja itse äiti, opin häntä tuntemaan. Viimeisinä vuosina minulle tuli tavaksi mennä isän luo viettämään Uutta Vuotta. Tutustuin häneen enemmän, ja opin tietämään sen, kuinka samanlaisia me olimme. Tunnistin kyllä myös hänen ärsyttävät piirteensä, ehkä juuri ne ovat myös osa minua... Tiesin vain että olisin varmasti ollut isän tyttö. Olen onnellinen siitä että ehdin tutustua häneen Seuraavan runon löysin nuorten palstalta Hesarista 12 vuotta sitten. Silloin oli kulunut vuosi toisesta erostani. --------- "Isäntytöistä, heistä tulee vahvoja, pelkäämättömiä, he osaavat taistella, he pärjäävät. Heillä on vahva itsetunto. Minä luin lehdestä niin, minä äidintytär. Sanat takertuivat risaiseen, olemattomaan itsetuntooni, kieppuivat ilkkuvina edessäni. Eikö minusta siis olisikaan vahvojen vertaiseksi, yhdeksi pärjääjien joukkoon? Kysyin tätä itseltäni äidintyttäreltä, aralta naisenalulta, jota vahvaksi en olekaan luullut, en koskaan tuntenut. Minä, äidintyttö, ilman isää kasvanut, äidin tuskaa katsonut, omaa tietä etsinyt, ehkä vähän kasvanut, mutten vielä ehjä. Poikiin ja miehiin, noihin ristiriitaisiin, sielunelämältään kummiin en osaa suhtautua, epäluottamus jäytää, pakenen liikaa läheisyyttä. Aina, alituiseen liikkeessä, eikä kukaan ymmärrä miten sattuu. Luulevat vain tietävänsä millainen olen. Jossain syvällä katkeroiduin isäntytöille, sille rakkaudelle jota vaille minä, äidintyttö olen jäänyt, jota ei koskaan kukaan voi korvata." ------ |
Kirjoittaja
"Muistaa tuon tytön pienen voinhan, muistaa tuon pojan pienen voin. Milloin mä vanhenin, he milloin varttui noin? Kauniiksi tytön huomaan tulleen, pitkäksi pojan tulleen niin. Eilenhän vielä kanssaan leikittiin..." "Sunrise, Sunset has become THE wedding song for the parents of the bride and groom. It perfectly celebrates the universal themes of love for your family and the inevitable passing of time." Jatkan... täällä... Kategoriat
 
Sivut
Elokuvissa 2009 --->
Laitakaupungin Valot (Aki Kaurismäki 2006) Se minun töistäni Matti Pellonpää dokumentti (1984) Dancer In The Dark (Lars von Trier 2000) Lumikit (Liisamaija Laaksonen 1986) Karhu (1988) Moottoripyöräpäiväkirja (Salles 2004) Viimeinen tango Pariisissa (Bertolucci 1972) Jane Austenin elämä (Jeremy Lovering 2008) The Notebook (Cassavetes 2004) Open water (Chris Kentis 2003-04) Veitsi vedessä (Roman Polanski 1962) Tuulen viemää (Victor Fleming 1939) Thomas ( Miika Soini 2008) Putoavia enkeleitä (Heikki Kujanpää 2008) Inho (Roman Polanski 1965) Kahdeksan surmanluotia (Mikko Niskanen 1971-72) Kauriinmetsästäjä (Michael Cimino 1978) taas kerran... Isäni, herrani (Taviani-veljekset, 1977) Basquiat (1996) Forrest Gump (1994) once again... Kun tuuli hiekkaa kuljettaa (2006) Will Hunting (Gus Van Sant 1997) Näkymätön Elina (Klaus Härö 2003) Suden Vuosi (Olli Saarela 2007) Ihana huhtikuu (Mike Newell 1991) Maa on syntinen laulu (Rauni Mollberg 1973) ...klassikko Viattomuus (Innocence 2004) Päätalo (Hannu Kahakorpi 2008) Tummien perhosten koti (Dome Karukoski 2008) Piano (Jane Campion 1993)... again... Kolme naista (Andrea Staka, Sveitsi 2006) Työmiehen päiväkirja (Risto Jarva, Suomi 1967) Bruno S:n tarina (Werner Herzog, Saksa 1977) Tohtori Zivago (David Lean, USA 1965) Hair (Milos Forman 1979)
15.01.09 >
*
"Miten vahva voi olla heikoksi nähty ihminen ja miten ohut porvarillisen elämän ja putoamisen välinen raja." (Heimo Haitto "Viuluniekka kulkurina") * Paljaimmillan ihmisen kasvot, kun hän - luullen että kukaan ei näe puhelee lapsen tai eläimen kanssa. * Vuoroin rohkenee ottaa vastaan rajutkin säät vuoroin kupertuu uunilinnun pesäksi. * Itsetunto - kasvava ja vähenevä kuu. * Joka työnnetään etäälle, on etäällä. Nurkkaan nokittu pelkää onnistua. * Jospa kivi tunsi olevansa liian paljaasti esillä. Se kehitti sammalen suojakseen. * Metsä voi tehdä ehjäksi. * Emotionaalisesti suojaton ei haluakaan kesyyntyä. Ei ihan sairas eikä ihan terve. Nuorallatanssija. * (Helena Anhava "Sivusta") Nämä aforismit kirjasin jo lukioikäisenä päiväkirjaani. Allekirjoitan ne vieläkin. -joulutar- MUITA BLOGEJA
Aminus3 (valokuvia) Kuvamerkintöjä (valokuvia ja pientä jutustelua) Ljuba Viipurilainen ja Lucia Espanjalainen (koirablogi) Omat Jutut (Marla)
TUNNUSTUKSIA !
LIIKENNETTÄ BLOGISSANI >>>
Taustat
|
||
