Nyt on jo lauantai, mutta eilen, eilen haistoin kevään ensi kerran.

Etelärinteellä, paikassa jossa aurinko oli sulattanut viimeisetkin lumet pois, ja joki virtasi jo osittain vapaana.

Pysähdyin ja haistelin... oikein syvään vedin henkeä, monta monta kertaa. Niin haisteli koirakin pysähtyneenä ja kuono ojossa. Minäpä sitten keirullekin sanoin että hei kuuleppas, tämähän onkin tuon joen tuoksu, siitähän se tulee, veden tuoksuhan se on!

Tähän ei ollakaan totuttu muuta kuin kesäisin tämän saman joen rannalla. Oli siinä heräävän mullan ja maan taivaallinen tuulahdus. Sen tuttuus iski tajuntaan kuin lapsuus.

Eilen oli minun oikean kevääni ensimmäinen päivä, olen kotona!

Vajaa kuukausi pääsiäiseen, vajaat kaksi viikkoa kesäajan alkamiseen ja valoisiin iltoihin, ja neljä päivää kevätpäiväntasaukseen!

Laitoin jo tällaisen keväisen pohjan, se tekee mielen iloiseksi. Tarpeeksi on ollut taas näitä kevään raskaita tuntoja täällä minun huushollissa. Osittain on kyllä tunnustettava että kaipaan kaupungin `sykettä`ehkä siellä lähinnä ystäviäni, varsinkin läheisin heistä asui mukavasti vain pienen kävelymatkan päässä. Pääsiäistä vietämme kuitenkin yhdessä, mikä on aivan ihanaa. Menen heidän mökilleen Keski-Suomeen. Koiratkin saavat taas juosta vapaina!

Ja lapsia ikävä on tietysti. Bensa maksaa kuitenkin sen verran että kyllä sitä joutuu suunnittelemaan milloin ajaa sen 80km per sivu.

Tässähän minulla on aivan ihanat naapurit ja koko paikkakunta on hyvin tuttu. Kuitenkin olen huomannut, että olen hirveän arka menemään minnekään yksin, edes uimahalliin en ole mennyt koko talvena vaikka se on vain kivenheiton päässä. Katson kaihoisasti perheitä tai pariskuntia jotka menevät yhdessä. Olen tuntenut itseni taas tänä keväänä yksinäisemmäksi kuin koskaan. Synkkyydessäni vaivun joskus hyvinkin toivottomiin tunteisiin ja ajatuksiin.

Tänne muutettuani minun oli tarkoitus aloittaa jotain työväenopistossa, se jäi vain esitteiden lukemisen asteelle. Mielenterveyskuntoutujien ryhmässä en kyennyt käymään, kun vain itketti jostain syystä siellä koko ajan. En minä osannut ryhtyä siellä tekemään mitään askartelua. Oon sellainen että kaipaan keskustelua ja pohdiskelua, valitettavasti. En ole koskaan ollut tekemisorientoitunut ihminen. Luulen että minusta olis voinut tulla ihan hyvä tutkija! Rakastan asioiden pohdiskelua ja samalla tiedän sen minkä äitini jo opetti, että työ pitää ihmisen järjissään. Yksi pesty pyykkikoneellinen on jo mahtava voitto -niin pienistä se on kiinni meikäläisellä.

Mahtavin asia nyt on, että ´velkavankeus´ loppuu tällä viikolla, kun saan maksettua pois kaiken sen mikä on niskassani painanut. Elikkä talodellisesti pitäisi nyt olla asiat järjestyksessä mikä on oleellinen helpotus!

Kunpa osaisin loppuelämässäni olla vähän järkevämpi!

Toive toteutuu, varmasti kaikkien hartain toive jouluksi.

Lunta!

Välillä pyryttää välillä leijuu, tannssii kaikki hiutaleet * * *

"Onneen paljonko tarvitaan, luoksein rakkaimmat jos saan..."

Huomisesta alkaa päivä pidetä ----> aurinkoa kohti mennään! Ja... kolme yötä jouluun on - laskin aivan itse äsken kun näin silmät tonttujen <3

Veli toi ison ihanan lohenpunaisen joulutähden, glögiä, ja haimme kaupasta joulukinkun sekä laatikoita ynnä muita jouluherkkuja. Mulla on aika kova työ etten syö niitä kaikkia ennen joulua -tahtojen taistoa käydään täällä siis.

Sisarelta Lontoosta tuli iso pehmeä paketti, jossa jotakin meille kaikille. On niin ihanaa saada paketti!

Poika tulee ylihuomenna ja tytär koiransa kanssa aattona puoliltapäivin. Huomenna siivoan ja pyykkään pari koneellista lakanoita.

Vaikka nykyisin tuntuu, että oon aina yksin niin en taida sitä sittenkään oikeasti olla...

Tänään tuli kauan odotettu eläkepäätös!

Prosessi kesti kuusi ja puoli vuotta.